METSIEN MONIMUOTOISUUS – HAAPA AVAINLAJINA

Samaan aikaan kun metsien taloudellinen käyttö on kiihtynyt, metsien monimuotoisuus on heikentynyt. Ala on kuitenkin herännyt viime aikoina siihen, että metsien monimuotoisuudesta tulee pitää parempaa huolta. Niin lajikirjon lisääminen, ilmastonmuutoksen hillintä hiilensidonnan kautta kuin muut erilaiset ekosysteemipalvelut ovat nousseet tärkeäksi osaksi metsänhoitotoimenpiteitä ja -menetelmiä. Lehtipuiden osuuden lisääminen kasvattaa metsien monimuotoisuutta ja sitä kautta metsien resilienssiä eli tuhon kestävyyttä. Lehtipuiden osuutta metsissä tulisi kasvattaa yhä enemmän yhtenä ilmastonmuutokseen sopeutumistoimena. Erityisesti kuolleet puut, järeät vanhat puut sekä lehtipuut tuovat luonnolle lisäarvoa. Niiden osuutta kasvattamalla saadaan metsiin rikkaampaa lajikirjoa ja täten metsän resilienssi kasvaa.

Yksi tärkeimmistä metsiemme monimuotoisuuden ylläpitäjistä on haapa.

Yksi tärkeimmistä metsiemme monimuotoisuuden ylläpitäjistä on haapa (Populus tremula L.), mutta haapojen määrä on vähentynyt Suomessa viime vuosien aikana. Päällimmäiset syyt ovat varmasti ne, että haapa toimii väli-isäntänä männynversoruosteelle (Melampsora pinitorqua [Braun] Rostr.) eikä haavalla ole suurta taloudellista arvoa metsäteollisuudessa, joten metsänhoidolliset toimet ulottuvat usein haapojen poistoon erityisesti männyn uudistuksen yhteydessä. Haapaa on myös pidetty vaikeana lajina metsän uudistamisen yhteydessä sen runsaan vesomisen takia.

Haapa on kuitenkin pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tärkeä avainlaji, joka toimii isäntänä monelle eri lajiryhmälle. Eri ikäisillä haavoilla on omat lajinsa. Nuorta haapaa ravintonaan käyttää niin useat nisäkkäät kuin erilaiset hyönteiset kuten kovakuoriaiset, perhoset ja pistiäiset. Erityisesti kuitenkin isot haavat ovat monimuotoisuuden näkökulmasta tärkeitä. Haavalla elää monimuotoinen sienilajisto sekä erilaiset lajispesifit epifyyttijäkälät päällystävät haavan runkoa. Lahottajasienten lahotettua vanhan haavan sydänpuuta, syntyy onkalo, joissa elää hyvin omanlaisensa ontoista puista riippuvainen seuralaislajisto. Näitä onttoja runkoja käyttää pesimäpuunaan useat tikat kuten palokärki. Myös monet muut lintulajit käyttävät näitä tikkojen hylkäämiä koloja, unohtamatta liito-oravaa, jolle tikkojen hakkaamat ja hylkäämät kolot toimivat pesäpaikkoina. Haavassa voi olla samaan aikaan eläviä että kuolleita osia, mikä lisää samanaikaista lajipotentiaalia. Kuolleilla haavoilla taas elää muun muassa erilaisia kääpiä ja lahopuusta riippuvaisia kovakuoriaisia eli saproksyylilajeja. Haavanlehtikarike taas nostaa happamien metsämaiden pH:ta, mikä vaikuttaa maaperän ravinteikkuuteen. Myös lehtikarikkeen seassa elää lajistoa, jotka ovat harvinaisia.

Metsien monimuotoisuutta voidaan tarkastella esimerkiksi kartoittamalla haapoja. Vaikka haapa on tärkeä avainlaji monimuotoisuudelle, tällä hetkellä tietoa haapojen esiintymisestä on niukasti tarjolla. Kaukokartoituksen ja uusien tekoälymenetelmien avulla voidaan paikantaa haavikoiden ja yksittäisten järeiden haapojen sijainnit. Haavat voidaan tunnistaa automaattisesti tekoälyn avulla muun muassa ilmakuvilta. Näin saamme tietoa haapojen sijainnista ja sitä kautta metsien monimuotoisuudesta. Sijaintitieto mahdollistaa myös haapojen paremman huomioimisen metsäsuunnittelussa sekä tämän tärkeän avainlajin esiintymisen seurannan. Mistähän päin Suomea mahtaa löytyä haaparikkaimmat metsät?

Lähteet

Hardenbol, A. A., Junninen, K., & Kouki, J. 2020. A key tree species for forest biodiversity, European aspen (Populus tremula), is rapidly declining in boreal old-growth forest reserves. Forest Ecology and Management, 462, 118009.

Keto-Tokoi, P. & Siitonen, J. 2021. Puiden asukkaat. Suomen puiden seuralaislajit. Gaudeamus. 495 s.

Kivinen, S., Koivisto, E., Keski-Saari, S., Poikolainen, L., Tanhuanpää, T., Kuzmin, A., Viinikka, A., Heikkinen, R., Pykälä, J., Virkkala, R., Vihervaara, P. & Kumpula, T. 2020. A keystone species, European aspen (Populus tremula L.), in boreal forests: Ecological role, knowledge needs and mapping using remote sensing. Forest Ecology and Management, 462, 118008.