NOKKELAT TUHOHYÖNTEISET POPULAATIODYNAMIIKAN NÄKOKULMASTA
Kirjanpainaja on hyötynyt lämpimistä ja kuivista kesistä. Tähän on syynä niin kuusten heikentynyt kunto kuin itse tuhohyönteisen populaatiodynamiikka, joka mahdollistaa nopean runsastumisen.
Tuhohyönteisten populaatiodynamiikkaa voidaan luokitella esimerkiksi sen mukaan, miten hyönteiskannan tiheys muuttuu ajan kuluessa erilaisissa ympäristöolosuhteissa. Perinteisesti jaotellaan tasaiset, sykliset ja eruptiiviset eli purkautuvat populaatiot. Näitä voidaan kutsua niin sanotuiksi massa- tai joukkoesiintymätyypeiksi. Nämä tyypit ovat yksinkertaistettuja malleja tuhohyönteisten populaatiodynamiikasta ja yhdellä lajilla voi olla piirteitä useammasta tyypistä.
Kirjanpainaja omaa eruptiivisen massaesiintymätyypin ja se kykenee runsastumaan massaesiintymäksi suhteellisen nopeassa ajassa. Tällainen joustava populaatiodynamiikka on avainasemassa tuhohyönteisen runsastumisen näkökulmasta. Ennen kannan nousua kirjanpainaja lisääntyy lähinnä tuulenkaadoilla ja yksittäisiä heikkokuntoisa pystypuita kuolee sieltä täältä. Tätä kutsutaan endeemiseksi tasoksi tai populaation latenssivaiheeksi (kuva 1).
Kuva 1. Massaesiintymän ja endeemisen populaatiovaiheen välillä on eroja kirjanpainajan käyttäytymisessä. Muutosta vaiheesta toiseen ajaa niin ulkoiset kuin populaation sisältä tulevat tekijät. (Kuva mukaillen: Hlásny, T., König, L., Krokene, P., Lindner, M., Montagné-Huck, C., Müller, J., ... & Seidl, R. (2021). Bark beetle outbreaks in Europe: state of knowledge and ways forward for management. Current Forestry Reports, 7, 138-165.)
Endeeminen eli normaali populaatiotiheys viittaa tilanteeseen, kun hyönteispopulaatio on pitkäaikaisesti asettunut tietylle tasolle eikä aiheuta laajaa tuhoa. Massaesiintymän aloittaa yleensä joku populaation ulkopuolelta tuleva voima. Se voi olla myrsky, joka kaataa lisääntymismateriaaliksi sopivaa heikentynyttä puuta tai se voi olla kuivuusjakso, joka heikentää kuusten puolustuksen. Viimeiseen lisätään yleensä noussut lämpötila, joka on ihanteellinen edistämään lämpötilastariippuvaisten hyönteisten lisääntymistä.
Kun kirjanpainajan populaatiokoko kasvaa, metsissämme voidaan huomata useamman puun kuolleita ryhmiä (kuva 2). Näitä kymmenien kuolleiden pystypuiden tuholaikkuja voi havaita pahimmillaan useita yhdeltä seisomalta, eivätkä ne sijoitu pelkästään hakkuuaukkojen reunoille. Kun sopivaa lisääntymismateriaalia on saatavilla, ei ole tarve hakea sopivaa puuta pidemmältä. Yksilöiden määrä on niin runsas, että puun kunnollakaan ei ole enää niin suurta merkitystä.
Tuhohyönteisten massaesiintymää seuraa yleistettäen aina myös kannan tason lasku. Tämä johtuu olosuhteiden muutoksista, luontaisten vihollisten vaikutuksesta kuin myös lajinsisäisestä kilpailusta. Kun populaatiokoko on suuri, myös kehittyvät yksilöt ovat heikompia. Vaikka paikallisesti saattaa näyttää siltä, että tuholaikku niin sanotusti ‘sammuu’, yleensä uusi tuholaikku on jo syntymässä jossain lähistöllä silloin kun populaatiotaso on korkealla. Näin kirjanpainaja myös turvaa oman populaationsa jatkuvuutta.
Nämä populaatiodynamiikan lait ovat olennainen osa kirjanpainajatuhojen leviämisen ja tuhotilanteen etenemisen seurannassa. Vakavimpien tuhokohteiden kartoittaminen on kuitenkin tärkeää, jotta mahdolliset tarvittavat toimenpiteet osataan suunnata näille alueille ja voidaan ennustaa mahdollisia riskikohteita.