OKAKAARNAKUORIAINEN – KALLIOISTEN MÄNNIKÖIDEN KIUSA
Okakaarnakuoriainen (Ips acuminatus) (noin 2,2-3,5 mm) on männyllä elävä kaarnakuoriainen, joka lisääntyy puutavarassa, hakkuutähteissä sekä pystypuiden latvuksissa. Okakaarnakuoriaisen aiheuttamia mäntykuolemia on havaittu erityisesti Lounais-Suomessa karuilla kallioisilla kasvupaikoilla viime vuosina. Laji hyötyy ilmastonmuutoksen aiheuttamasta mäntyjen kuivuusstressistä.
Okakaarnakuoriainen parveilee touko-kesäkuussa. Uudet aikuiset kuoriutuvat heinäkuun loppupuolella ja talvehtivat joko kaarnan alla tai maassa. Laji voi lisääntyä myös partenogeneettisesti eli neitseellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että naaras voi munia ilman koirasta. Okakaarnakuoriainen kuljettaa puuhun mukanaan sinistäjäsientä, jota se käyttää ravintonaan. Sinistäjäsieni kulkeutuu puuainekseen ja sen takia puu tai puun osa alkaa kuivua. Tuhoalueet ovat kuitenkin suhteellisen pienialaisia varttuneiden mäntyjen laikkuja.
Kuolleita mäntyjä Turun saaristossa. Okakaarnakuoriainen näytti olevan osasyyllinen puiden kuivumiseen.
Okakaarnakuoriaisen iskeytymistä mäntyyn voi olla vaikeaa havaita, mutta usein laji aiheuttaa kaarnan hilseilyä tehden ilmanvaihtoaukkoja syömäkuvion kohdalle.
Okakaarnakuoriaisen iskeytymistä mäntyyn voi olla vaikeaa havaita, mutta usein laji aiheuttaa kaarnan hilseilyä tehden ilmanvaihtoaukkoja syömäkuvion kohdalle. Nämä ilmanvaihtoaukot kaarnassa voivatkin olla ensimmäinen havaittavissa oleva oire siitä, että okakaarnakuoriainen on männyssä lisääntymässä. Okakaarnakuoriaisen emokäytävät ovat hienon tiiviin purun täyttämiä. Purua ei siis voi samalla tavalla havaita rungolta kuin esimerkiksi kirjanpainajan iskeydyttyä puuhun. Emokäytävät voivat olla jopa parinkymmenen senttimetrin pituisia. Niistä lähtevät toukkakäytävät ovat lyhyitä ja painautuvat lopulta puuainekseen.
Okakaarnakuoriaisen kanssa männyissä on havaittu usein esiintyvän myös havuparikassienen (Sphaeropsis sapinea) aiheuttamaa etelänversosurmaa. Okakaarnakuoriaisen ja havuparikkaan syy-seuraussuhdetta ei tunneta vielä kovin hyvin, mutta usein näitä on löytynyt samoista mänty-yksilöistä.
Okakaarnakuoriaisen syömäkuvio. Emokäytävien pituus voi olla jopa parikymmentä senttiä. Käytävät ovat osittain hienon tiiviin purun täyttämiä. Toukkakäytävät ovat lyhyitä ja painuvat lopussa puuaineksen sisään.
Referenssit
Siitonen J. (2014). Ips acuminatus kills pines in southern Finland. Silva Fennica vol. 48 no. 4 article id 1145.
Terhonen, E. & Melin, M. (toim.) 2023. Metsätuhot vuonna 2022. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 98 s.
Tuhonaiheuttajat, Metsäinfo, Luonnonvarakeskus. Viitattu 10.11.2023. https://metsainfo.luke.fi/cms/opas/tuhonaiheuttajaluettelo.