YTIMENNÄVERTÄJÄT

Ytimennävertäjät eli pysty- ja vaakanävertäjä (Tomicus piniperda ja T. minor) kuuluvat kaarnakuoriaisiin ja ovat mäntyjen pahimpia tuholaisia. Lajit aiheuttavat puustolle kasvutappioita sekä kuljettavat mukanaan sinistäjäsientä, mikä vaikuttaa puun vedenkuljetuskykyyn sekä pilaa puutavaraa. Kasvutappiot syntyvät kun aikuiset kuoriaiset syövät puun latvassa kasvavia versoja ontoiksi. Nämä ontot versot katkeavat usein ja ovat maahan pudotessaan tunnistettavissa ytimennävertäjän syömiksi. Nämä kaarnakuoriaislajit pahentavat erityisesti mäntypistiäisten neulassyönnin valmiiksi heikentämien mäntyjen kuntoa ja lisäävät kasvutappion voimakkuutta versosyönnillään. Ytimennävertäjiä pidetäänkin mäntypistiäisten pahimpina seuraustuholaisina. Myös sienitautien tai kuivuuden heikentämät männyt ovat otollisia ytimennävertäjien lisääntymiselle. Pystynävertäjä voi myös tappaa heikentyneen puun iskeydyttyään kaarnan alle lisääntymään. Vaakanävertäjä lisääntyy vain kuolleessa puussa tai puutavarassa.

Ytimennävertäjät lukeutuvat aikaisiin parveilijoihin, sillä ne lentävät aikaisin keväällä kun ilman lämpötila ylittää 10⎼12 astetta. Nävertäjät lisääntyvät muun muassa heikentyneissä pystypuissa, tuulenkaadoissa ja puutavarassa. Pystynävertäjä lisääntyy paksun kaarnan alla, vaakanävertäjä taas ohuen. Ytimennävertäjien toukat aikuistuvat, poistuvat puusta kesäkuun lopussa ja lentävät läheisten mäntyjen latvakasvaimiin syömään. Lajit talvehtivat maassa karikkeessa tai puun tyvellä kaarnan alla.

Mäntypuutavaran ja heikentyneen mäntypuun säilyttämiselle metsässä onkin metsätuholaissa säädetty poisviennin päivämäärät ja enimmäismäärät

Ytimennävertäjien vaivaamia mäntyjä voi usein havaita puutavaran pitkäaikaisten välivarastojen läheisyydestä, kuten rautatieasemilta. Mäntypuutavaran ja heikentyneen mäntypuun säilyttämiselle metsässä onkin metsätuholaissa (lue lisää metsätuholaista) säädetty poisviennin päivämäärät ja enimmäismäärät; kun puutavaraa on yli 20 m3/ha, se on kuljetettava pois ennen ytimennävertäjien aikuistumista.

Lähteet

Annila, E.; Långström, B.; Varama, M.; Hiukka, R.; Niemelä, P. 1999. Susceptibility of defoliated Scots pine to spontaneous and induced attack by Tomicus piniperda and Tomicus minor. Silva Fennica, 33, 93–106.

Langström, B., Annila, E., Hellqvist, C., Varama, M., & Niemelä, P. 2001. Tree mortality, needle biomass recovery and growth losses in Scots pine following defoliation by Diprion pini (L.) and subsequent attack by Tomicus piniperda (L.). Scandinavian Journal of Forest Research, 16, 342–353.

Tuhonaiheuttajat, Metsäinfo, Luonnonvarakeskus. Viitattu 7.12.2023. https://metsainfo.luke.fi/cms/opas/tuhonaiheuttajaluettelo.