KIRJANPAINAJIEN PARVEILU HELSINGIN PALOHEINÄSSÄ JA UUTELASSA KESÄLLÄ 2026
Parveilu oli vilkkaimmillaan toukokuun lopussa
KOKO Forest on yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa seurannut kirjanpainajien esiintymistä Helsingin keskuspuistossa jo vuodesta 2023 alkaen. Kesällä 2026 kirjanpainajien parveilua seurattiin muun muassa feromoniansoin Paloheinässä ja Uutelan ulkoilualueella. Ansojen toimintaperiaatteena on houkutella kirjanpainajia niiden omalla houkuttelutuoksulla, feromonilla, jonka perässä yksilöt lentävät ansaan (lue lisää FEROMONIT…). Feromoniansat asetettiin paikoilleen toukokuun alussa ja ne tyhjennettiin viikoittain parveilun kehittymisen seuraamiseksi. Yksi ansaryhmä koostui kolmesta ansasta.
Helsingin Keskuspuistossa Paloheinässä kirjanpainajien parveilu oli huipussaan toukokuun lopussa viikolla 21, jolloin kolmessa ansassa oli yhteensä 4300 yksilöä. Ansoista saatujen kirjanpainajien yhteenlaskettu saalismäärä pysyi suhteellisen korkeana, välillä 2400–3100 yksilöä, aina viikkoon 25 saakka, jonka jälkeen parveilu selvästi hiipui. Uutelan ulkoilualueella huippu oli niin ikään toukokuun lopulla, viikolla 22, jolloin kolmen ansan yhteenlaskettu yksilömäärä oli yli 5000.
Kohonneen puustotuhoriskin yleisenä raja-arvona pidetään 15 000 kirjanpainajaa yhtä ansaryhmää ja kesäkautta kohden. Heinäkuun loppuun mennessä kokonaiskertymä Paloheinässä oli yli 16 000 ja Uutelassa yli 14 000 yksilöä. Riskiraja siis ylittyi Paloheinässä, mutta Uutelassa siitä jäätiin hieman sen alle.
Suurempi ansasaalis mutta vähemmän iskeymäpuita
Kesän 2026 kiinnostavimpia havaintoja oli ansasaaliiden ja maastossa havaittujen puustovaurioiden välinen ero. Paloheinän ansasaalis oli suurempi kuin vuonna 2025, jolloin se jäi alle puustotuhoriskin raja-arvon. Tästä huolimatta uusia kirjanpainajan valtaamia iskeymäpuita havaittiin ja poistettiin viime vuonna enemmän kuin tänä vuonna. Havainto osoittaa, ettei ansasaaliin ja puustovaurioiden välillä ole yksiselitteistä määrällistä yhteyttä. Vilkas parveilu ei automaattisesti merkitse laajoja puukuolemia.
”Tämän kesän seurannassa on ollut mielenkiintoista nähdä, ettei suuri feromoniansasaalis suoraan näy kuolleiden puiden määrässä. Ansojen avulla saamme tärkeää tietoa alueella liikkuvasta kirjanpainajakannasta, mutta rinnalla tarvitaan tietoa myös puuston kunnosta ja uusista iskeymistä. Kun näitä havaintoja seurataan usean vuoden ajan yhdessä, saamme paremman kuvan kirjanpainajatilanteen kehittymisestä ja pystymme kohdentamaan metsien hoitoa oikea-aikaisesti”, Helsingin kaupungin metsävastaava Vesa Koskikallio sanoo.
Toista sukupolvea ei havaittu
Kesän 2026 lämpösumma kertyi tasaisesti, ja 700 astevuorokauden raja saavutettiin heinäkuun toisella viikolla. Tämä viittaa siihen, että kirjanpainajien uusi sukupolvi oli aikuistumassa heinäkuun puolessa välissä.
Elokuun lopussa ansasaaliit olivat kuitenkin jo hyvin pieniä, eikä seurannassa havaittu uuden sukupolven parveilua. Havaintojen perusteella kirjanpainaja ei siten muodostanut Paloheinässä tai Uutelassa toista sukupolvea kesän 2026 aikana. Toisen sukupolven puuttuminen vähentää saman kesän aikana syntyvää lisäpainetta alueen kuusille. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti tulevina vuosina, jos kesät ovat lämpimiä ja kuivia.
Monivuotinen seuranta kertoo kannan kehityksestä
Vaikka kesän 2026 maastohavainnot olivat suhteellisen rauhallisia, Paloheinän korkea ansasaalis osoittaa, että alueen kirjanpainajatilannetta on edelleen tarpeen seurata. Seuraavana keväänä on syytä kiinnittää huomiota erityisesti edellisen kesän aikana heikentyneisiin kuusiin sekä mahdollisiin uusiin iskeymiin.
Yhden kesän ansasaalis ei vielä kerro kirjanpainajakannan ja puustovaurioiden koko kehityskulkua. Siksi feromoniansojen tuloksia, maastossa havaittuja iskeymiä, kuusten kuntoa ja sääolosuhteita on tärkeää tarkastella rinnakkain usean vuoden ajan. Pitkäjänteinen seuranta auttaa tunnistamaan muutokset ajoissa ja kohdentamaan tarvittavat toimenpiteet oikeisiin paikkoihin.
Kirjanpainaja (Ips typographus L.) on Suomessa metsätaloudellisesti merkittävä hyönteinen, joka voi runsaana esiintyessään aiheuttaa laajoja puustokuolemia kuusivaltaisissa metsissä. Niiden lentoaika on touko-kesäkuussa, jolloin koiraat iskeytyvät kuusien kaarnan alle ja houkuttelevat naaraat sinne perässään. Kirjanpainajat lisääntyvät kaarnan alla ja uudet aikuiset poistuvat rungoista yleensä heinä- elokuussa. Suomessa aikuiset kirjanpainajat talvehtivat yleensä karikkeessa. Vahinko puulle tapahtuu, kun kirjanpainajat käyttävät sen nilaa ravinnokseen ja samalla katkaisevat puun nestevirtauksen.
Kirjanpainajan eri kehitysvaiheita tuulenkaadolla Paloheinässä 24.6.2026. Suurin osa toukista oli jo kotelovaiheessa (yllä). Kuva: Satu Wenno.
Kirjanpainajan kuivattamia latvuksia. Ensimmäiset latvusoireet ovat silmällä havaittavissa muutaman viikon päästä iskeytymisestä (alla). Kuva: Minna Blomqvist.