EUROOPASSA PALAA. MILLAINEN KESÄ 2026 ON OLLUT SUOMEN METSIEN NÄKÖKULMASTA
Kesällä 2026 Euroopassa on nähty voimakkaita helleaaltoja, kuivuutta ja laajoja metsäpaloja. Suomessa kesä on ollut selvästi maltillisempi, vaikka kesäkuu olikin tavanomaista lämpimämpi.
Metsien näkökulmasta Euroopan tilanne on kiinnostava vertailukohta. Ilmastonmuutos ei muuta kaikkien alueiden metsiä samalla tavalla, eikä sen vaikutuksia voi tarkastella vain yksittäisten hellejaksojen tai metsäpalojen kautta. Metsien kannalta olennaista on, miten lämpötila, veden saatavuus ja kasvukauden olosuhteet muuttuvat ja miten nämä muutokset vaikuttavat metsien häiriöregiimiin.
Myös talvi ja kevät ovat osa tätä kokonaisuutta. Viime talvi oli Suomessa lämmin ja paikoin vähäluminen, ja kevät jatkoi monin paikoin lämpimänä. Metsien näkökulmasta merkityksellistä ei siis välttämättä ole yksi poikkeuksellinen sääjakso, vaan olosuhteiden muodostama jatkumo talvesta kasvukauteen. Lämpenevät ja muuttuvat olosuhteet voivat vaikuttaa esimerkiksi puiden kuivuusstressiin ja puolustuskykyyn sekä tuhohyönteisten kehitykseen ja lisääntymiseen. Samalla lajien levinneisyysalueet voivat siirtyä pohjoisemmaksi ja jotkin lajit yleistyä Suomessa. Näin muuttuva ilmasto voi vähitellen vaikuttaa siihen, millaisia häiriöitä metsissä esiintyy, kuinka usein niitä tapahtuu ja miten ne kytkeytyvät toisiinsa.
Keski-Euroopan tämän kesän metsäpalot ovat yksi näkyvä ja vakava esimerkki muuttuvista riskeistä. Suomessa muutokset voivat näkyä toisenlaisina ja vähitellen esimerkiksi puiden kuolleisuudessa, tuhohyönteisten dynamiikassa tai siinä, millaisia lajeja metsissämme tavataan.
Juuri tätä varten tarvitsemme metsien tilan seurantaa, pitkän aikavälin havaintoja ja uusia tapoja yhdistää maastohavaintoja, kaukokartoitusta ja ympäristödataa. Vasta näin voimme ymmärtää, miten metsien häiriöregiimi muuttuu ja missä muutokset alkavat näkyä. Ehkä juuri siksi metsien tilaa on kiinnostavaa seurata myös silloin, kun mitään dramaattista ei tapahdu.
