KIRJANPAINAJA
Kirjanpainaja (Ips typographus L.) on noin puolen sentin mittainen tummanruskea kaarnakuoriainen. Laji kuuluu metsiemme kotoperäiseen lajistoon ja on ekologisesti merkittävä. Metsänomistajalle kirjanpainaja saattaa tuottaa lähinnä päänvaivaa aiheuttaen taloudellista tappiota kuivattamalla kuusia nopeaan tahtiin jopa yhden kesäkauden aikana. Päätehakkuukypsän kuusikon taloudellinen arvo voikin romahtaa nopeasti murto-osaan.
Talvehtineet kirjanpainajat parveilevat touko-kesäkuussa, kun lämpötilat nousevat noin +18 asteeseen. Silloin ne alkavat kaivautua kuusiin lisääntymistarkoituksissa. Erityisesti tuulenkaadot tai heikentyneet rungot ovat houkuttelevaa lisääntymismateriaalia. Kirjanpainaja valitsee lisääntymispuukseen yleensä järeän puuyksilön, jonka paksun kaarnan alle se porautuu. Puut, joihin kirjanpainaja on iskeytynyt, tunnistaa yleensä ruskeasta purusta, jota kerääntyy puun tyvelle. Myös pihkavalumat ovat yleisiä merkkejä kirjanpainajan yrityksestä päästä puuhun.
Syömäkuvion tunnusomainen muoto alkaa rakentua parittelukammiosta lähtevistä emokäytävistä, joiden varrelle naaraat munivat. Munista kuoriutuvat toukat alkavat kaivertaa käytäviään puun säteen suuntaisesti. Lopulta toukkakäytävät kiemurtelevat sinne, missä on vielä tilaa. Toukan kasvaessa käytävä levenee, kunnes toukka koteloituu. Kaarnan alla tapahtuva toukkien ravintosyöminen, kehittyminen ja sieniosakkaan leviäminen katkaisee nestevirtaukset juurista latvaan ja puu alkaa kuivua. Puun neulaset muuttuvat ensin kellertäviksi, sitten punertaviksi ja lopulta varisevat pois.
Nuori aikuinen kirjanpainaja on väritykseltään vaalea.
Metsänomistajalle kirjanpainaja saattaa aiheuttaa taloudellista tappiota.
Tällä välin talvehtineet yksilöt ovat jo siirtyneet tekemään sisarsukupolvea kesän tulevalle ensimmäiselle sukupolvelle. Sisarsukupolvet ovat yleisiä niissä maissa, joissa toisen sukupolven kehittyminen on epävarmempaa. Kuluvan kesän ensimmäinen sukupolvi aikuistuu, kun noin 700 astevuorokautta lämpösummaa on kertynyt. Tämä ajoittuu kesästä riippuen noin heinäkuun puoleen väliin. Siihen mennessä lisääntymispuut tulee poistaa metsästä kirjanpainajatuhojen pienentämiseksi. Sisarsukupolven aikuistuminen osuu elokuun loppupuolelle.
Jos lämpöä riittää, kesän ensimmäinen sukupolvi parveilee ja munii kesän toisen sukupolven. Kesän toinen sukupolvi aikuistuu, jos kesän lämpösumma ylittää 1500 astevuorokautta. Kuitenkin jo ennen kuin mahdolliset toisen sukupolven aikuiset ovat kehittyneet, toukkien ravintosyönti on jo aiheuttanut puusto-oireita.
Kaarnan alla tapahtuu.
Kirjanpainajia feromoniansan päällä.
Kirjanpainajan valtaama kuusi muuttuu loppukesällä punertavaksi ja neulasten rapinan voi tuntea metsässä kulkiessa.
Tuholaikku.
Syömäkuviot rungolla.
Referenssit
Blomqvist, M., Kosunen, M., Starr, M., Kantola, T., Holopainen, M., & Lyytikäinen-Saarenmaa, P. (2018). Modelling the predisposition of Norway spruce to Ips typographus L. infestation by means of environmental factors in southern Finland. European Journal of Forest Research, 137, 675-691.
Pouttu A., Annila E. (2011). Kirjanpainajalla kaksi sukupolvea kesällä 2010. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2010 numero 4 artikkeli 6951. (In Finnish).
Terhonen,E. ym. 2023. Metsätuhot vuonna 2022. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, Luonnonvarakeskus. Viitattu 15.8.2023. (In Finnish).
Uotila, A., Kasanen, R. & Heliövaara, K. 2020. Metsätuhot. Tapio. 206 s. (In Finnish).