LUONTAISET VIHOLLISET – HYVIKSIÄ VAI PAHIKSIA?

Luontaisten vihollisten merkitys tuhohyönteispopulaatioiden hallinnassa

Metsäekosysteemeissä luontaiset viholliset, kuten pedot, loiset ja taudinaiheuttajat, toimivat tärkeinä tuhohyönteispopulaatioiden säätelijöinä. Ne auttavat siis pitämään metsän terveydestä huolta hillitsemällä taloudellisesta näkökulmasta haitallisten hyönteisten määrää ja tasapainottamalla ekosysteemiä. 

Erilaisten tuhohyönteisten luontaiset viholliset voivat merkittävästi vaikuttaa niiden kantoihin. Esimerkiksi pilkkumäntypistiäisen (Diprion pini L.) kotelokopissa talvehtivia toukkia käyttää ravintonaan joukko erilaisia luontaisia vihollisia, kuten loishyönteisiä ja pikkunisäkkäitä. Myös kirjanpainajaa (Ips typographus L.) vastaan toimii useita luontaisia vihollisia, kuten petohyönteisiä, lintuja ja loisia:

Tikat syövät kirjanpainajan toukkia ja aikuisia yksilöitä, mutta niiden vaikutus voi olla rajallinen, sillä tikkojen runsastuminen ei aina synkronoidu kirjanpainajan massaesiintymien kanssa.

Päpsiäiset (Medetera -kärpäset) ovat tehokkaita petoja, joiden toukat saalistavat kehittyviä kirjanpainajia niiden käytävissä.

Muurahaiskuoriainen (Thanasimus formicarius) on generalisti-peto, joka saalistaa kuoriaistoukkia ja viihtyy erityisesti lahopuustoisissa metsiköissä. Muurhaiskuoriaisia pidetään yleisesti kirjanpainajan tärkeänä petona. Niiden määrät eivät kuitenkaan kasva niin nopeasti suhteessa kirjanpainajaan.

Muut kovakuoriaispedot, kuten lyhytsiipiset kovakuoriaiset (Staphylinidae), ovat myös yleisiä generalistipetoja, jotka elävät kaarnakuoriaisten toukkakäytävissä. 

Ahmaspistiäiset (ennen loispistiäiset) munivat tuhohyönteisiin. Ahmaspistiäinen kehittyy isäntähyönteisen sisällä, jolloin niiden kehittyvät toukat tappavat lopulta isännän. Ahmaspistiäisten heimo on hyvin lajirikas.

Patogeenit voivat tartuttaa ja tappaa kirjanpainajia ja muita tuholaisia ja toimia biologisina torjunta-aineina.

Elinympäristön vaikutus luonnollisten vihollisten tehokkuuteen

Luontaisten vihollisten toiminta on sidoksissa metsän monimuotoisuuteen. Runsas aluskasvillisuus, puulajien monimuotoisuus ja runsas lahopuustoisuus tarjoavat elinympäristöjä ja ravintoa monille pedoille ja loisille. Esimerkiksi muurahaiskuoriaiset ja päpsiäiset hyötyvät lahopuusta, joten sen säilyttäminen metsässä on tärkeää niiden populaatioiden tukemiseksi. Näin ollen metsän vastustuskyky tuhohyönteisiä vastaan on korkempi.

Ilmastonmuutos voi myös vaikuttaa luontaisten vihollisten ja tuhohyönteisten vuorovaikutuksiin. Esimerkiksi lintujen pesintä voi myöhästyä suhteessa tuholaishyönteisten parveiluun, jolloin lintujen vaikutus tuholaisten säätelyyn voi heikentyä. Luontaisten vihollisten lisääntymistä voidaan pitää delayed density dependent -vasteena, mikä tarkoittaa, että se on viiväsynyt ja isäntälajin populaatiotiheydestä riippuva. 

Luontaisten vihollisten tukeminen metsänhoidossa

• Lahopuun jättäminen metsään tukee monia tuhohyönteisten luontaisia vihollisia.
• Monimuotoisen puulajiston säilyttäminen auttaa pedoille ja loisille sopivien elinympäristöjen säilyttämistä. Erityisesti lehtipuiden lisääminen tukee monimuotoisuutta.
• Varttuneiden puiden säilyttäminen tukee tikkojen ja muiden luonnollisten vihollisten elinympäristöjä.
• Biologisten torjuntamenetelmien, kuten virusten, käyttö voi olla tehokas keino hallita tuhohyönteiskantoja. Esimerkiksi laajoissa ruskomäntypistiäisesiintymissä (Neodiprion sertifer L.) voidaan harkita monisärmiöviruksen levittämistä metsiin. Kyseistä virusta esiintyy myös luontaisesti. Suunniteltuun biologiseen torjuntaan ryhdytään vain poikkeustilanteissa.

Kestävä metsänhoito ja monimuotoisuuden tukeminen ovat avainasemassa luontaisten vihollisten hyödyntämisessä osana kestävää metsänhoitoa. Luontaiset viholliset ovat siis ehdottomasti hyviksiä!

Lähteet

Blomqvist M., Lyytikäinen-Saarenmaa P., Kantola T., Kosunen M., Talvitie M., Holopainen M. 2016. Impacts of natural enemies and stand characteristics on cocoon mortality of the pine sawfly Diprion pini in a Fennoscandian boreal forest. Silva Fennica vol. 50 no. 5 article id 1615. 

Luontaiset viholliset voivat estää kirjanpainajatuhon — tutkija kertoo, miten se tehdään. Artikkeli lehdessä Forest – News. 2023. [viitattu 7.5.2025]. https://forest.fi/fi/artikkeli/luontaiset-viholliset-voivat-estaa-kirjanpainajatuhon-tutkija-kertoo-miten-se-tehdaan/

Staab, M., & Schuldt, A. 2020. The influence of tree diversity on natural enemies—a review of the “enemies” hypothesis in forests. Current Forestry Reports, 6, 243-259.

Wegensteiner, R., Wermelinger, B., & Herrmann, M. 2015. Natural enemies of bark beetles: predators, parasitoids, pathogens, and nematodes. In Bark beetles (pp. 247-304). Academic press.